Nyt kun ollaan vuodessa 2018, niin halusin hiukan katsella viime vuotta ja itseäni shoppailijana.

Aloitin viime vuoden hyvin tietoisella missiolla muuttaa kulutuskäyttäytymistäni kategoriassa joka aiheuttaa tasaista ahdistusta; vaatteista. Trendien jahtaus, omakuva, persoonan ilmaisu, itsetunto, omantunnon asiat, mitä kaikkia näitä nyt on. Asetan vaatteilleni monasti todella syvällisiä ja painavia rooleja.

Vähän ohjenuoria itselleni

Tavoitteena oli ja on karsia nykyistä määrää, ja ostaa vähemmän. Simppeliä. Koska vaatteet edustavat jotakin mitä ei voi suoraan nähdä, vain tulkita, niin haluan pohtia myös tätä kulmaa. Haluan kasvaa ihmisenä, viisastua prosessin myötä. Tulla tietoisemmaksi markkinoinnista aiheen ympärillä, kasvattaa tietoani vaatetusalasta ja oppia jotain itsestäni.

Jos kohdalle osuu harhaostos, niin en jätä tilannetta sikseen, vaan pyrin korjaamaan asian, heti. Joko palauttamalla tuotteen(toivotuin vaihtoehto), korjaamalla käyttöön sopivaksi tai myymällä sen eteenpäin. Varsinkin verkkokaupassa tulee useammin pohdittua palautuksen kuluja ja vaivaa. Kannattaako ostaa kotiin “vain kokeilumielellä”? Kaupat haluaa tietysti sanoa kyllä, mutta se ei ole mikään objektiivinen taho arvioimaan tulisiko sinun ostaa jotain.

Karsinta vai korvaus?

Karsiminen ei aiheuttanut suurta mielipahaa. Sen sijaan piti omaksua asenne jossa ei vain pyritä korvaamaan pois heitettyä uudella. Jotkin asiat kaapissani olivat tyyliltään juuri mitä halusin kaappiini, mutta laadultaan huonoja. Näiden kohdalla tuli tosiaan mietittyä että käyttäisinkö tätä enemmän jos se olisi parempilaatuinen? Korvaanko sen uudella parempilaatuisella vai en? Ainakaan se ei saa jää vaatekaappiin.

Jostain syystä kengät on ihan erityinen kategoria siinä mielessä että itselleni on kertynyt uskomaton määrä epämukavia kenkiä. Näistä osa on ollut jalassa ehkä kahdesti kunnes olen jalat hajalla luopunut toivosta että niistä ikinä tulisi käveltävät. Ihan nolottaa. Mutta ihan tosissaan, kaikki kengät eivät vaan ole sen sisäänajon tuskan arvoisia. Ne eivät ole korkeita korkoja, vaan ihan tavallisen näköisiä kenkiä. Nämä päätyvät muuten varmaan nettikirppikselle jossa alkuvuodesta myin monia vaatekappaleita. Eli sisukkaille sieltä sitten kengät sisäänajettavaksi.

Jokaisen vaatekappaleen tarkka harkitseminen kuuluu myös prosessiin. Sekä hankintojen että poistojen osalta. Asetin muutamia ehtoja joista en suostu kiertämään vaikka tyyli olisi mieleinen. On jäänyt aika monet 100% akryylineuleet ostamatta. Ne ovat nyppyyntyviä, hikisiä, sähköistyvät, eivät kestä pesua(varsinkaan koneellista) ja menettävät muotonsa. Hyviä ominaisuuksia en jaksa edes hakea akryylistä. Lämpimiin keleihin myös polyesteri on aika vaikea perustella(yllä oleva lista pätee myös tässä). Itseasiassa oma taipumukseni tuntea oloni kuumaksi(no pun) ja sitä myöten hikiseksi hillitsee oikein hyvin halujani ostaa keinokuituja.

Perusvaatteita joissa pesulapussa lukee “Do not wash” tai “Älä pese” saa aikaan vain reaktion että tämän on pakko olla jokin vitsi. Käsinpesu vielä menettelee vaikka se vaatiikin sitoutumista, kunhan vaate on sen arvoinen. Saa jopa tyydytyksen että pystyy itse vaikuttamaan vaatteen kestoon käytössä eikä vain että vaate “lahoaa käsiin”.

Erityisesti fast fashion-tyyppistä muotia myyvät kaupat ja ketjut päätyivät oman linssini alle. Seuraavana hiukan listaa ja perusteluita miksi nämä putiikit eivät enää saa samanlaista huomiota minulta shoppailijana. Alla siis hyvin yleisiä(entisiä ja nykyisiä kuten selviää) shoppailun kohteita.

Zara

Aloitetaan nyt entisellä lemppari “ajanvietto” ja heräteostos kaupastani Zarasta. Toisaalta tämä saattoi olla tämän listan helpoimmasta päästä karsia, ja samasta syystä harmittavin. Nimittäin laatu on tässä paikassa tullut niin alas, etten muista nähneeni yhtä huonoa laatua sitten sen ajan kun tilasin kiinalaisista halpiskaupoista ihmeen toivossa “vaatteita”. Siitä on vanha juttu täällä. Ei siis harmita jättää ostamatta näitä luonteeltaan kertakäyttöisiä vaatteita.

Hyvällä todennäköisyydellä nämä valmistetaan toki samoissa tehtaissa(sitä ei varmaan koskaan saada tietää koska suurin osa ketjuista ei kerro tietoa julkisuuteen liikesalaisuuden nojalla). Mutta Zaran kohdalla hinnat ovat pysyneet samalla tasolla, tai suureksi osaksi nousseet. Kuluttajana on siis ainoastaan hulluutta maksaa hintaa jonka vastineeksi ei saa odotettua tuotetta. Fyysisesti Zarassa käymisen olen lopettanut lähes kokonaan, nettiä selailen ajoittain.

Zaralla on myös lukuisia brändejä. Zara, Massimo Dutti, Pull&Bear, Bershka, Oysho, Stradivarius ja Uterqüe ovat kaikki Zaran brändejä. Näistä osa ei toimi tällä hetkellä Suomessa ollenkaan, edes nettikaupan kautta. Massimo Dutti on kuitenkin itselleni mielenkiintoinen tuttavuus vaikkei hankintoja ole tullut tehtyä.

Ostoksia viimeisen puolen vuoden aikana:
Zara: 0
Muut kollektiivisesti: 0

H&M

on ollut jo vuosien ajan mediamyllytyksessä epäeettisistä toimintamalleistaan ja milloin mistäkin toiminnasta joka maallikon silmin näyttää kevyesti rikolliselta. Huonon laadun lisäksi myös nämä syyt olivat oikein hyviä syitä välttää likkeessä haahuilua ja ostelua. H&M markkinointitiimi yrittää aika ajoin mainostaa projekteja joilla profiilia saataisiin nostettua, varsinkin kun tuotot ovat kääntyneet laskuun. Joukossa on voimaa!

Itse olen pitänyt silmäni kovana tässä putiikissa, ja myös muissa samaan ketjuun kuuluvien ketjujen liikkeissä. Se että H&M yhä harrastaa erittäin epäreilua kohtelua työntekijöitään kohtaan on anteeksiantamatonta. Samalla H&M on joutunut reagoimaan aidoilla toimilla lupausten sijaan parantaakseen olosuhteitaan. Liikkeiden sulkemisen ohella mallistot ovat eriytyneet ja korkeamman hintatason mallistoja alkaa nähdä useammin, varsinkin nettikaupan puolella. Harmillisesti samalla halvemman hintaluokan mallistot ovat yhä suurin tulolähde jossa mallina on myydä määrällä, ei laadulla. Mitään suuren suurta muutosta ei siis ole odotettavissa H&M liikemallissa ja sitä myöten minun ostokäyttäytymisessä heitä kohtaan.

H&M kanssa on hyvä puhua myös sen muista brändeistä, joita on merkittävä joukko. COS, Weekday, Cheap Monday, Monki, &Other Stories ja uusimpana Arket. Tuttuja kauppoja eikös?

Tässä kohtaa listaa päästään hiukan vaikeampiin päätöksiin. Jos en halua tukea H&M toimintaa, niin silloinhan minun ei pitäisi shoppailla näissä. Kuitenkin olen mieleltäni heikko, ja pidän &Other Stories:n jutuista. Hintataso on korkeampi, mutta onneksi se ei ole ainoa erottava tekijä sen ja H&M brändin kanssa. Koen että laatu on parempaa ja estetiikaltaan brändi sopii minulle. Kaapista löytyy siis useita rakkaita hankintoja täältä.

COS tuntuu olevan nykyään hieman laiminlyöty lapsi jonka mallistot eivät ole vuosiin muutuneet mitenkään oleellisesti. Eli täältä harvemmin tulee himoja ostella tällä hetkellä. Alennuksesta käteen kuitenkin jäi kashmirpoolo.

Weekday, Cheap Monday ja Monki niputetaan tässä nyt yhteen. Weekday täsmää eniten omaan tyyliini, mutta en ole mistään näistä tehnyt onnistuneita hankintoja. Joten jollekin kenelle tyyli sopii tämä voi olla se hankalampi kauppa kiertää. Kaapista ei siis löydy näitä brändejä lainkaan.

Arket, no nettikaupan perusteella tämä on kalliimpi COS. Arketin brändi on yritetty viedä mahdollisimman kauas H&M perusketjusta, aika tosin näyttää onnistuuko se. En ole ensimmäisen julkistuksen jälkeen edes käynyt nettikaupassa, unohdin koko asian. Eipä siis tarvitse hallita himoja ostella täältä.

Ostoksia viimeisen puolen vuoden aikana:
H&M: 5 (hitto, H&M on ollut pari viime sesonkia kivoja juttuja)
COS: 1
Weekday: 0
Cheap Monday: 0
Monki: 0
&Other Stories: 4
Arket: 0

Bestseller

Bestseller on varmasti tuttu kaikille suomalaisille. Brändeinä edustaa mm. Pieces, Only, Selected, Vila, Noisy May, .Object, Y.A.S jne. Brändejä on siis yhteensä 16, ja vaikka kaikilla näistä ei ole omaa myymälää Suomessa, niin ainakin Sokos ja Stockamn myyvät Bestsellerin brändejä.

Yleistän hieman nyt sanomalla että näitä brändejä on vaikea erottaa toisistaan. Samankaltaisuus on ainakin muutaman naisten merkin kanssa silmäänpistävä. Värit, mallit ja materiaalit toistuvat. Brändit tuntuvat enemmän markkinasegmenteiltä sen sijaan että ne edustaisivat tyyliltään kovinkaan erilaisia ihmisiä.

Selected Femme oli jossain kohtaa itselleni ihan pätevä merkki, ja joitakin vaatekappaleita on säilynyt kaapissa vuosia. Kokonaisuudessaan ne helmet ovat kuitenkin vaikeita löytää tältäkin merkiltä. Myös Bestsellerin brändeistä se on hintapisteeltään korkeammasta päästä.

Lopuissa brändeissä tunnistan etten kuulu niiden segmenttiin. Niiden tyyli ei myöskään vetoa, vaikkakin mainosmateriaalit antavat hyvin tyylikkäitä mielikuvia. Jo vitsiksi noussut odotukset vs. todellisuus on siis pinnassa näiden kanssa.

Ostoksia viimeisen puolen vuoden aikana:
Selected Femme: 1(ne epämukavat kengät…)
Muut kollektiivisesti: 0

Lukujen perusteella sanoisin että olen yhä melkoinen shoppailija. Onko ostosten tekemisen vähennyttävä? Riittääkö että tekee ostoksensa harkiten? Siirtääkö shoppailunsa johonkin eettisempään valintaan? Onko shoppailu harrastus vai vaativa kuluttajatietoisuutta vaativa missio?

Photo by Lyndsey Marie on Unsplash