Ajatuksissa

Lukuehdotuksia niille, joita muoti kiinnostaa pintaa syvemmältä

Lukuhetkiä muodin teemoilla

Kulutusjuhlan alla on hyvä ottaa välillä happea, istua alas, ja lukea.
Valitsin tähän neljä kirjaa jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen, avanneet silmäni tai innostaneet minua, teemalla tyyli ja muoti.

Koska joskus on hyvä ottaa mukaan huumoria ja joskus on hyvä vakavoitua, näissä kirjoissa on molempia. Valitettavasti koska kesti niin kauan julkaista tämä lista*, osa kirjoista osoittautui haastavaksi enää löytää. Onnekseni sain jokaisesta ainakin yhden paikan josta voi vielä kirjan ostaa halutessaan.

 

Vaatteiden vaikutuksesta

Overdressed

Tässä annetaan karu ja todellinen kuva miten muoti alana nykyään toimii.

Kirjassa seurataan kirjoittajan silmin hänen matkaa hämmästyttäviin löydöksiin muodin etiikasta, tuotannosta ja sen vaikutuksista. Matka on täynnä löydöksiä jonka jälkeen on vaikea ajatella kulutustaan samalla tavalla kuin ennen. Kirjassa valottuu koko alan nykyiset kipupisteet, joita löytyy kaikilta sen osa-alueilta. Tehtaat ovat suuressa paineessa tuottaa volyymiä, kopiointi mielletään ongelmaksi(vai onko näin?), ympäristövaikutukset ovat käsittämättömän laajat, noin mainitakseni muutaman.

Kirjassa käsitellään myös miten kalliit merkkituotteet hyötyvät nykyisestä systeemistä, ja mikä on vintagen todellinen viehätys. Mistä vaatteen hinta muodostuu tai oikeastaan mitä hinta edes merkitsee vaatteessa.

Elizabeth Cline käy kaiken tämän läpi hienolla objektiivisuudella jossa on mukana hänen oma kokemuksensa kuluttajana ja asiantuntijoiden kommentit.

Lue tämä jos haluat kriittisesti pohtia omaa kulutustasi ja saada hyvän todellisuustsekin.

Kirjan saa ostettua ainakin Adlibriksestä fyysisenä kopiona, mutta e-kirjana sen löytää myös Google Playstä, iTunesista, Audiblesta….monesta paikasta siis.

Women in clothes

Ihon alle menevä, koskettava sarja haastatteluja ja kysymyksiä naisilta. Hyvin koostettu ja editoitu. Kirjoittajat ovat mielenkiintoisia naisia.

Niin, kirjoittajat. Koska kirjan synnystä voidaan kiittää Sheila Hetiä, Heidi Julavitsiä ja Leanne Shaptonia, mutta teoksessa on mukana myös 639 naista kertomassa tarinoitansa tyylistään, muodista ja muusta. Naisilta kysytään esimerkiksi ottavatko he poliittista kantaa pukeutumisellaan, mikä merkitys rahalla on pukeutumisessa ja onko tällä(muodilla, tyylillä ja pukeutumisella) mitään merkitystä heille.

Haastatteluista kuultaa hienosti sydämelliset tarinat ja haastateltujen persoonat. Naiset ovat hyvin samaistuttavia ja heidän oma pohdintansa kirjassa saa minut ihan riemastumaan. Ajatuksiani herätti erityisesti Kambotsealaisen vaatetyöläisen haastattelu, ja surullisenkuuluisan Rana Plazan raunioista selvinneiden ajatukset alasta jolla he tekevät työtä. Luvassa on siis ihanaa huumoria ja surua, sekä syvää empatiaa näitä naisia kohtaan.

Lue tämä jos haluat kosketuksiin inhimillisten tarinoiden kanssa. Nämä lämmittävät sisäisesti ja antavat aihetta ajatella pitkäksi aikaa.

Tämäkin best seller löytyy Adlibriksestä, Googlen Play:stä ja Audiblesta…ainakin.

Vaatteiden historiasta

Why you can go outside dressed like that

Kirja kertoo kuvilla hienosti lähihistoriamme vaikuttavimmat muotiluomukset. Osioiksi on jaettu kaikki merkittävimmät tavat joilla luotiin mieleenpainuvia vaatteita. Katettuna on lähes kaikki nykyajan merkittävimmät suunnittelijat, heidän taustoistaan ja miksi juuri kyseinen luomus on jäänyt historiaan.

Kirjan luomusten vaikutukset voi yhä nähdä vaatteissamme. Ylisuuret mittasuhteet, minishortsit, kaftaanit, revityt vaatteet, andogyyninen look…kirjan nimi osuu naulankantaan.

Kevyttä lukemista ja skandaalihakuisia luomuksia luvassa. Jokaisella sivulla on tietoiskuja suunnittelijan ajatusmaailmasta suunnitteluhetkellä, miten luomusta kommentoitiin ja miten luomusta versioitiin. Lyhyt ja ytimekäs taustoitus asuista pohjustaa hienosti muuten erittäin kuvapainoitteisen kirjan.

Tätä voi selailla muodista kiinnostuneen kaverin kanssa ja ihailla(kauhistella) kummallisia asuja.

Marnie Fogg on kirjoittanut useita kirjoja liittyen muotiin. Jälleen, jos haluat oman kopion Adlibris toimittaa. Muualta tätä oli vaikeampi löytää enää valitettavasti. Vaihtoehtoisesti myös The dress : 100 ideas that changed fashion forever tai The fashion design directory : an A-Z of the worlds most influential designers and labels voivat olla vaihtoehtoja rapsuttamaan kutinaa jos tämä kiinnostaa tyyliltään.

 

History of fashion New look to now

New lookin tarina alkaa vuonna 1947 ja Diorista. Kirja on hyvin kirjoitettu ja kuvat laadukkaita.
Kirja kertoo mielenkiintoisen historian aina 1990-luvulle asti. Mukana on Euroopan suuret muotitalot samoin kuin 90-luvun tyyli-ikonit Spice Girlsistä Cindy Crawfordiin. Aikakausien vaikuttavimmat suunnittelijat käydään läpi Christian Diorista ja Cristóbal Balenciagasta alkaen kuhisevaan 60-lukuun, Manolo Blahnikiin ja muodin globalisaation tuuliin Rei Kawakuboon. Kaupallinen räjähdys 80-luvulla, ja toinen 2000-luvun aikana(lamasta huolimatta) tarkoitti että muoti jatkoi tasa-arvoistumista ja uusia suunnittelijoita parveili alalle ennennäkemätöntä tahtia.
Kerronta etenee sujuvasti aikakaudelta toiseen pysähtyen hienosti jokaisen aikaansa heijastelevan suunnittelijan kohdalle. Myös eri tyylikaudet katetaan uudesta ranskalaisesta couturesta mod-tyyliin ja punkkiin.
Amerikan nuorisokulttuuri, Lontoo ja Pariisi saavat myös kaikki ansaitun osuutensa kirjan kulkiessa vuosikymmenten läpi.
Tulevaisuuden kuvat kirja jättää spekuloimatta, mutta globalisaatio ja eettinen muoti on jo ilmassa kirjan julkaisun aikaan. Tämä on jokaisen muodista innostuneen perusteos!
Lue tämä jos haluat tyydyttää tiedonjanosi mielekkäällä tavalla.
June Marshin teosta on vaikea enää löytää suomalaisista kaupoista, mutta Amazonissa on runsaasti listauksia uusista kappaleista. Omani ostin Akateemiselta muutama vuosi sitten(kirja julkaistu 2014), joten toiveikkaasti voisi todeta että tätä voisi vielä jostain saada…jos tämän löydät niin ei kannata ohittaa.
*siis kaksi vuotta mitä hittoa.
Ajatuksissa

Katumuoti

Kun itse ajattelen katumuotia, ajattelen farkkua, räikeää yläosaa (yleensä tuulitakki tai ironinen paita) ja nk. kortsupipoa yhdistettynä vyölaukkuun ja ortopedisiin kenkiin, jotka ei oikeesti ole ortopediset (Myös Doc Martenit käy). Kasvot myös sopii peittää vähintään osittain jollei kokonaan. Very Gucci.

Olen siis varmasti tosi väärässä, mutta omassa päässäni katumuodissa on lyhyesti kahta juttua: huumoria ja haistattelua. Näillä päästään blogeihin ja ollaan edelläkävijä. Googlekin on eri mieltä mun kanssa siitä mitä on katumuoti ja tarjoilee sivukaupalla kuvia bloggereista ja malleista, menemässä uusimpaan muotishowhun, hakemalla sanalla “street style”. Eikö katumuoti ole mitä tahansa mitä sulla on päällä kun olet kadulla? Eikö? Ne muotishowhun kävelijät on somen luoma, todella huolellisesti tuotettu ilmiö. Realismi ei ole kovin lähellä, ja kaikki bloggaajat ja kuvaajat ovat ihan tietoisia tästä.

Näistä inspiroituminen on tietenkin ihan okei. Mutta muista että tämäkin on sitä markkinointia ja myyntiä, minkä tehtävä on olla samaistuttavaa. Tyyliin, “Hei, me tajutaan että sä et ehkä osta näitä mitä on tässä catwalkilla, ne onkin enemmissä määrin suunnattu muille ku sulle. Mut hei kato tätä! Tässä meidän samaistuttava naapurintyttö kävelee ihan tavallisessa elämässä ihan tavallisella kadulla nää kuteet yllä, ja säkin voisit!”(Halutessasi käytä hesan kieltä, ja kuvittele milleniaali, tai siis 36-vuotias mainosalan ammattilainen, joka haisee tuorepuurolta, pyöräilyltä ja kasarimusiikilta).

Mutta sitten ihan oikeasti mitä näkyy mun tallaamilla kaduilla? Sartoriaalisten valintojen tekeminen miettien päivän poliittista tilannetta…ei nyt ihan mahdu siihen aamukahvin kanssa. Lähinnä niket (voisi sanoa lenkkarit, mutta yleistän tässä), trikoot(ne juoksuhousut tai leggingsit on trikoot) ja college on tarkempi kuvaus*. Ale-leisurea parhaillaan. Valitettavasti tämä ei anna kovin tyylitietoista tai imartelevaa kuvaa kanssaeläjieni tyylitajusta. Joukoittain kaikenikäisiä naisia “juoksee” asfalttiviidakossa logot vilkkuen.

En muista missä kohtaa juoksuhousuista tuli imarteleva vaatekappale, tai miksi märät lenkkarit on mukavuuden huippu? Ei sillä ole väliä, sanoo ääni päässäni(se ei ole järjen, eikä ainakaan käytännöllisyyden ääni). Siispä minäkin vedän alennustennarit jalkaani säännöllisesti. Loppupelissä se on helppoa, kukaan ei kiinnitä huomiota.

Toisaalta tässä menee vaatteiden kiehtova puoli ohi, vaikka miten visuaalisesti voisi viestiä itsestään muille. Kertoa mikä fiilis sanomatta sanaakaan.

*Yyhyy. Eniten tässä yleensä hiertää, on että rytkyt on haettu joltain megalomaanisen mainontabudjetin omaavalta ketjulta, tehty lapsityövoimalla kehittyvässä maassa, ja jos niissä oikeasti harrastaisi liikuntaa huomaisi ettei ne toimi lainkaan tarkoitukseensa.

 

Photo by Anete Lūsiņa on Unsplash

Ajatuksissa · Tiia Tilaa

Shoppailun muutos

Nyt kun ollaan vuodessa 2018, niin halusin hiukan katsella viime vuotta ja itseäni shoppailijana.

Aloitin viime vuoden hyvin tietoisella missiolla muuttaa kulutuskäyttäytymistäni kategoriassa joka aiheuttaa tasaista ahdistusta; vaatteista. Trendien jahtaus, omakuva, persoonan ilmaisu, itsetunto, omantunnon asiat, mitä kaikkia näitä nyt on. Asetan vaatteilleni monasti todella syvällisiä ja painavia rooleja.

Vähän ohjenuoria itselleni

Tavoitteena oli ja on karsia nykyistä määrää, ja ostaa vähemmän. Simppeliä. Koska vaatteet edustavat jotakin mitä ei voi suoraan nähdä, vain tulkita, niin haluan pohtia myös tätä kulmaa. Haluan kasvaa ihmisenä, viisastua prosessin myötä. Tulla tietoisemmaksi markkinoinnista aiheen ympärillä, kasvattaa tietoani vaatetusalasta ja oppia jotain itsestäni.

Jos kohdalle osuu harhaostos, niin en jätä tilannetta sikseen, vaan pyrin korjaamaan asian, heti. Joko palauttamalla tuotteen(toivotuin vaihtoehto), korjaamalla käyttöön sopivaksi tai myymällä sen eteenpäin. Varsinkin verkkokaupassa tulee useammin pohdittua palautuksen kuluja ja vaivaa. Kannattaako ostaa kotiin “vain kokeilumielellä”? Kaupat haluaa tietysti sanoa kyllä, mutta se ei ole mikään objektiivinen taho arvioimaan tulisiko sinun ostaa jotain.

Karsinta vai korvaus?

Karsiminen ei aiheuttanut suurta mielipahaa. Sen sijaan piti omaksua asenne jossa ei vain pyritä korvaamaan pois heitettyä uudella. Jotkin asiat kaapissani olivat tyyliltään juuri mitä halusin kaappiini, mutta laadultaan huonoja. Näiden kohdalla tuli tosiaan mietittyä että käyttäisinkö tätä enemmän jos se olisi parempilaatuinen? Korvaanko sen uudella parempilaatuisella vai en? Ainakaan se ei saa jää vaatekaappiin.

Jostain syystä kengät on ihan erityinen kategoria siinä mielessä että itselleni on kertynyt uskomaton määrä epämukavia kenkiä. Näistä osa on ollut jalassa ehkä kahdesti kunnes olen jalat hajalla luopunut toivosta että niistä ikinä tulisi käveltävät. Ihan nolottaa. Mutta ihan tosissaan, kaikki kengät eivät vaan ole sen sisäänajon tuskan arvoisia. Ne eivät ole korkeita korkoja, vaan ihan tavallisen näköisiä kenkiä. Nämä päätyvät muuten varmaan nettikirppikselle jossa alkuvuodesta myin monia vaatekappaleita. Eli sisukkaille sieltä sitten kengät sisäänajettavaksi.

Jokaisen vaatekappaleen tarkka harkitseminen kuuluu myös prosessiin. Sekä hankintojen että poistojen osalta. Asetin muutamia ehtoja joista en suostu kiertämään vaikka tyyli olisi mieleinen. On jäänyt aika monet 100% akryylineuleet ostamatta. Ne ovat nyppyyntyviä, hikisiä, sähköistyvät, eivät kestä pesua(varsinkaan koneellista) ja menettävät muotonsa. Hyviä ominaisuuksia en jaksa edes hakea akryylistä. Lämpimiin keleihin myös polyesteri on aika vaikea perustella(yllä oleva lista pätee myös tässä). Itseasiassa oma taipumukseni tuntea oloni kuumaksi(no pun) ja sitä myöten hikiseksi hillitsee oikein hyvin halujani ostaa keinokuituja.

Perusvaatteita joissa pesulapussa lukee “Do not wash” tai “Älä pese” saa aikaan vain reaktion että tämän on pakko olla jokin vitsi. Käsinpesu vielä menettelee vaikka se vaatiikin sitoutumista, kunhan vaate on sen arvoinen. Saa jopa tyydytyksen että pystyy itse vaikuttamaan vaatteen kestoon käytössä eikä vain että vaate “lahoaa käsiin”.

Erityisesti fast fashion-tyyppistä muotia myyvät kaupat ja ketjut päätyivät oman linssini alle. Seuraavana hiukan listaa ja perusteluita miksi nämä putiikit eivät enää saa samanlaista huomiota minulta shoppailijana. Alla siis hyvin yleisiä(entisiä ja nykyisiä kuten selviää) shoppailun kohteita.

Zara

Aloitetaan nyt entisellä lemppari “ajanvietto” ja heräteostos kaupastani Zarasta. Toisaalta tämä saattoi olla tämän listan helpoimmasta päästä karsia, ja samasta syystä harmittavin. Nimittäin laatu on tässä paikassa tullut niin alas, etten muista nähneeni yhtä huonoa laatua sitten sen ajan kun tilasin kiinalaisista halpiskaupoista ihmeen toivossa “vaatteita”. Siitä on vanha juttu täällä. Ei siis harmita jättää ostamatta näitä luonteeltaan kertakäyttöisiä vaatteita.

Hyvällä todennäköisyydellä nämä valmistetaan toki samoissa tehtaissa(sitä ei varmaan koskaan saada tietää koska suurin osa ketjuista ei kerro tietoa julkisuuteen liikesalaisuuden nojalla). Mutta Zaran kohdalla hinnat ovat pysyneet samalla tasolla, tai suureksi osaksi nousseet. Kuluttajana on siis ainoastaan hulluutta maksaa hintaa jonka vastineeksi ei saa odotettua tuotetta. Fyysisesti Zarassa käymisen olen lopettanut lähes kokonaan, nettiä selailen ajoittain.

Zaralla on myös lukuisia brändejä. Zara, Massimo Dutti, Pull&Bear, Bershka, Oysho, Stradivarius ja Uterqüe ovat kaikki Zaran brändejä. Näistä osa ei toimi tällä hetkellä Suomessa ollenkaan, edes nettikaupan kautta. Massimo Dutti on kuitenkin itselleni mielenkiintoinen tuttavuus vaikkei hankintoja ole tullut tehtyä.

Ostoksia viimeisen puolen vuoden aikana:
Zara: 0
Muut kollektiivisesti: 0

H&M

on ollut jo vuosien ajan mediamyllytyksessä epäeettisistä toimintamalleistaan ja milloin mistäkin toiminnasta joka maallikon silmin näyttää kevyesti rikolliselta. Huonon laadun lisäksi myös nämä syyt olivat oikein hyviä syitä välttää likkeessä haahuilua ja ostelua. H&M markkinointitiimi yrittää aika ajoin mainostaa projekteja joilla profiilia saataisiin nostettua, varsinkin kun tuotot ovat kääntyneet laskuun. Joukossa on voimaa!

Itse olen pitänyt silmäni kovana tässä putiikissa, ja myös muissa samaan ketjuun kuuluvien ketjujen liikkeissä. Se että H&M yhä harrastaa erittäin epäreilua kohtelua työntekijöitään kohtaan on anteeksiantamatonta. Samalla H&M on joutunut reagoimaan aidoilla toimilla lupausten sijaan parantaakseen olosuhteitaan. Liikkeiden sulkemisen ohella mallistot ovat eriytyneet ja korkeamman hintatason mallistoja alkaa nähdä useammin, varsinkin nettikaupan puolella. Harmillisesti samalla halvemman hintaluokan mallistot ovat yhä suurin tulolähde jossa mallina on myydä määrällä, ei laadulla. Mitään suuren suurta muutosta ei siis ole odotettavissa H&M liikemallissa ja sitä myöten minun ostokäyttäytymisessä heitä kohtaan.

H&M kanssa on hyvä puhua myös sen muista brändeistä, joita on merkittävä joukko. COS, Weekday, Cheap Monday, Monki, &Other Stories ja uusimpana Arket. Tuttuja kauppoja eikös?

Tässä kohtaa listaa päästään hiukan vaikeampiin päätöksiin. Jos en halua tukea H&M toimintaa, niin silloinhan minun ei pitäisi shoppailla näissä. Kuitenkin olen mieleltäni heikko, ja pidän &Other Stories:n jutuista. Hintataso on korkeampi, mutta onneksi se ei ole ainoa erottava tekijä sen ja H&M brändin kanssa. Koen että laatu on parempaa ja estetiikaltaan brändi sopii minulle. Kaapista löytyy siis useita rakkaita hankintoja täältä.

COS tuntuu olevan nykyään hieman laiminlyöty lapsi jonka mallistot eivät ole vuosiin muutuneet mitenkään oleellisesti. Eli täältä harvemmin tulee himoja ostella tällä hetkellä. Alennuksesta käteen kuitenkin jäi kashmirpoolo.

Weekday, Cheap Monday ja Monki niputetaan tässä nyt yhteen. Weekday täsmää eniten omaan tyyliini, mutta en ole mistään näistä tehnyt onnistuneita hankintoja. Joten jollekin kenelle tyyli sopii tämä voi olla se hankalampi kauppa kiertää. Kaapista ei siis löydy näitä brändejä lainkaan.

Arket, no nettikaupan perusteella tämä on kalliimpi COS. Arketin brändi on yritetty viedä mahdollisimman kauas H&M perusketjusta, aika tosin näyttää onnistuuko se. En ole ensimmäisen julkistuksen jälkeen edes käynyt nettikaupassa, unohdin koko asian. Eipä siis tarvitse hallita himoja ostella täältä.

Ostoksia viimeisen puolen vuoden aikana:
H&M: 5 (hitto, H&M on ollut pari viime sesonkia kivoja juttuja)
COS: 1
Weekday: 0
Cheap Monday: 0
Monki: 0
&Other Stories: 4
Arket: 0

Bestseller

Bestseller on varmasti tuttu kaikille suomalaisille. Brändeinä edustaa mm. Pieces, Only, Selected, Vila, Noisy May, .Object, Y.A.S jne. Brändejä on siis yhteensä 16, ja vaikka kaikilla näistä ei ole omaa myymälää Suomessa, niin ainakin Sokos ja Stockamn myyvät Bestsellerin brändejä.

Yleistän hieman nyt sanomalla että näitä brändejä on vaikea erottaa toisistaan. Samankaltaisuus on ainakin muutaman naisten merkin kanssa silmäänpistävä. Värit, mallit ja materiaalit toistuvat. Brändit tuntuvat enemmän markkinasegmenteiltä sen sijaan että ne edustaisivat tyyliltään kovinkaan erilaisia ihmisiä.

Selected Femme oli jossain kohtaa itselleni ihan pätevä merkki, ja joitakin vaatekappaleita on säilynyt kaapissa vuosia. Kokonaisuudessaan ne helmet ovat kuitenkin vaikeita löytää tältäkin merkiltä. Myös Bestsellerin brändeistä se on hintapisteeltään korkeammasta päästä.

Lopuissa brändeissä tunnistan etten kuulu niiden segmenttiin. Niiden tyyli ei myöskään vetoa, vaikkakin mainosmateriaalit antavat hyvin tyylikkäitä mielikuvia. Jo vitsiksi noussut odotukset vs. todellisuus on siis pinnassa näiden kanssa.

Ostoksia viimeisen puolen vuoden aikana:
Selected Femme: 1(ne epämukavat kengät…)
Muut kollektiivisesti: 0

Lukujen perusteella sanoisin että olen yhä melkoinen shoppailija. Onko ostosten tekemisen vähennyttävä? Riittääkö että tekee ostoksensa harkiten? Siirtääkö shoppailunsa johonkin eettisempään valintaan? Onko shoppailu harrastus vai vaativa kuluttajatietoisuutta vaativa missio?

Photo by Lyndsey Marie on Unsplash