Keittiössä

Leipä sellaisena kuin sen tiedän

Väitän että tämä on yksi turhimmista välipaloista

mitä kaupasta saa. Ihan tosi. Ja mietitään vielä sitä silkkaa volyymiä millä suomalaiset leipää mässää. Leivän ympärillä myös pyörii melkoinen määrä tuotteita. Viipaloitu juusto, leikkeleet, leipälevitteet, onko näillä mitään muuta tarkoitusta kuin mennä leivän päälle?

Leipää on toki mahdottoman montaa sorttia. Itselläni on heikkous esim. saksalaisiin maalaisleipiin, mihin laitan päälle jotain hyvää juustoa. Marketista tulee sitten ostettua ajoittain reissumiestä(tuntuu muuten että sen jälkeen kuin markkinoille tuli “tumma”, niin tämä perus leipä on muuttunut vaaleammaksi). Suorastaan halveksun mitä tahansa leipää jota myydään pakkauksella. Varsinkin sellaiset paketit missä on jotain kuvitettuja kirahveja on naurettavia. Mukaan kuuluu myös melkein kaikki muovipussiin pakatut leivät, jotka on kohotettu huolestuttavalla määrällä jotain hiivan kaltaista ainetta. Sellaiset, että kun pussin suun avaa meinaa pyörtyä pussista lehahtavaan hajuun. Vaaleaa tahmaista töhnää, jolla on epäilyttävän pitkä hyllyikä. Viimeisenä ryhmänä mainittakoon leivät jotka mainostavat itseään jollain mahdollisella terveysaspektilla.

Samansuuntainen myyntistrategia on laihdutustuotteilla ja “ilman lisättyä sitä ja tätä”-tuotteita. Eli jotain, mikä on lähtökohtaisesti silmissäni epähaluttavaa, muuttuu jotenkin paremmaksi jos huomiooni tuodaan että ollaan muutettu tuotetta trendikkäämmäksi hurjasta kuluttajien painostuksesta johtuen? Ei tämä logiikka vaan toimi mulla…en ymmärrä.

Kun mietin pikaisesti vielä sitä lisälaskua mikä tulee pelkästään siitä että leivän syömisessä olisi mitään järkeä(eli ne päälliset), niin en vaan jaksa ymmärtää. Huomattavasti ravintorikkaampaa välipalaa on tarjolla melkeen mistä tahansa. Parempi vaan jättää ne moskat sinne kaupan hyllyyn.

Keittiössä

Ruokatrendeistä osa 1

Hei ja tähän väliin,

mistä ravintoloihin on tullut hinku laittaa sitä kamalaa keksimurua jokaiseen jälkiruokaan?! Kyllä, tämä on ihan todellinen ongelma imuroidessani kitaani kaiken lautaseltani ilman kulinaarista syrjintää. Tämä epidemia sai ihan uudet mittasuhteet kun törmäsin tähän murustukseen annoksessa jota kutsuivat tiramisuksi. Oli muuten vielä dominokeksin murua. Tähän muruun vielä yleensä lisätään sokeria ja rasvaa, muttei tehdä siitä ihan juustokakkupohjaa. Kait sitten meinaavat että en erota sitä jos sitä ei litistetä siihen lautaselle.

Milloin dominokeksistä tuli osa tiramisua? Ja tähän mennessä paikkoja joissa tämä muru on tullut vastaan on n. neljä kappaletta. En keksinyt mihin trendiin tämä murupolku johtaisi, lähin mitä ajattelin oli Nomasta joka jokin aika sitten syötti kävijöilleen syötävää multaa. Siis ihan gourmet kamaa keittiössä tehtynä(ei takapihalta haettuna), tosin suolaisena versiona. Ja Nomaa on tituleerattu maailman parhaaksi ravintolaksi. So what do I know?

Nautiskelen mielelläni ruokaa jota en itse ole valmistanut älä ymmärrä väärin. Jossakin sen rajan pitää kuitenkin mennä ja itselleni haluan asettaa sen aina vaan hieman ylemmäs.

PS. Kuvan annos ei liity tarinaan suoraan. Vaikka se kuvastaa hyvin annosta jota en vaan ymmärtänyt.

Keittiössä

Ravintolakulttuurista osa 1

Oikeastaan,

suomalainen ravintolakulttuuri on jäänyt sen kuuluisan suomalaisen asenteen ja palvelukulttuurin jalkoihin. Oikein kiihdyttää luonnetta jos eksyy ravintolaan josta ovelle asti haisee välinpitämättömyys kaikkea kohtaan. Puhumattakaan jonkun muun hajusta. Vielä enemmän kiihdyttää jos onnistuvat houkuttelemaan minut pöytään jossa ruokalaji toisen jälkeen tunnelmani on karvaampi kuin eteen tarjoiltu soppa. Välinpitämättömyys ilmenee ensin henkilökunnan loukkaantuneena asenteena kaikkea kohtaan, sitten kokin tervehdyksenä lautasella. Tehdessä lähtöä on vielä odotettavissa kohtaus jossa yritän pahoitellen luikkia ovenraosta ennen kuin se lämähtää takalistolle.

Eikä muuten auta että joku markkinoija tilaa sepustuksen jossa sitten hehkutetaan kaikille hyvää tunnelmaa ja parasta palvelua. Viimeksi mainitut kohdat voi korvata millä tahansa viisi vuotta sitten trendikkäällä hittisanalla. Koska pyrin suhtautumaan tekemiini asioihin tunteella ja taidolla, painelee nappuloitani erityisesti kuvailemani välinpitämättömyys ja sitä seuraava puolivillaisuus.

Oikeastaan,

toivoisin että voisin unohtaa hermostuneisuuteni siihen ovelle ja tartuttaa omaa intoani tulevaa ravintolakokemusta kohtaan henkilökunnalle.