No nyt ne tuli.

Ihan omat mamma-farkut. Näitä olen hakenut yli puoli vuotta! Mikä on varmasti pisin aika kun olen malttanut hakea “sitä oikeaa” ostamatta mitään korviketta. Niiden paras ominaisuus on että ne saavat pyllyn näyttämään kilometrin pitkältä. Oikeesti. Harvoin tunnen tämmöstä intoa jotain ostamaani kohtaan. Niissä ei ole hullua määrää joustoa(tai siis oikeastaan yhtään joustoa koska semmoset halusin), niiden vyötärö on korkea ja väri just oikea.

Noh, nämä farkut on tosin superkarheat. Siis, ihan tajuttoman karheat, niin karheat että ne oikeasti tekivät jalkoihin hiertymät ekana päivänä. Tämän voisi kuvitella hillitsevän intoa. Mutta kyllä tuommoseen paksuun farkkuun on keinot joilla koitan pehmittää jos näyttää että ovat vielä karheat muutaman pesun/käytön jälkeen. Eli en todellakaan ole kadottanut toivoani karheudelle.

Väittäisin että tämä on vastaiskuni tähän liian pitkään jatkuneeseen trendiin ihonmyötäisistä, superjoustavista, matalista ja typerästi kulutetuista farkuista. Mitä en oikeasti edes laskisi farkuiksi. Jotenkin nämä tuovat esiin niitä lämpimiä tunteita miksi pidän niin paljon muodista. Tunnen oloni todella mukavaksi kun käytän niitä. En ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi missään kovin seksikkäässä, tulee ihan liian itsetietoiseksi. Väitän että itsetunto on seksikkäämpää kuin paljas pinta. Koska jossain määrin kaikki trendit vaativat itsetuntoa, varsinkin sellaiset jotka eivät edusta kehoa imartelevaa, paljastavaa/seksikästä laatua.