Tyttöjenjuttuja

Vaatekaupan koista(kooista?kokoista?eihitto.)

Vanity sizing on ollut juttu jo monen vuoden ajan.

Naistenvaateteollisuudessa on erikokoisista(*dudumts*) syistä muutettu kokoluokituksia jo pidemmän aikaa. Argumentin osapuolina on psykologisia kulmia joiden mukaan koko hössötys on markkinatemppu, mutta toisaalta on myös tahot jotka kieltävät moisen manipulaation. Sanotaan tätä ilmiötä sitten ihmisen turhamaisuuteen vetoamisena tai kokojen normalisointina, minulla on silti muutamia kysymyksiä.

Oletetaan että kyseessä on kokojen normalisaatio. Eli aikojen saatossa ihmisistä on tullut isompia*. Ei vaikuta kovin normaalilta jos eri kauppaketjujen välillä vaatteiden mitoitus eriää niin suuresti, että siitä vaatteen lapusta on todella turhauttavaa edes yrittää päätellä mitään. Toki myös lähes jokaisella vaatemerkillä on oma kokoluokituksensa jota sanovat standardiksi. Lopullisesti kuitenkin vain sovittaminen lopettaa epäluulot.
Tunnen usein olevani samanaikaisesti, samassa vaatekappaleessa sovituskopissa mm. seuraavia kokoni puolesta:

  • liian lyhyt
  • liian pitkä
  • liian laiha
  • liian lihava
  • kädet liian pitkät
  • jalat liian lyhyet
  • jalat liian pitkät
  • liian pitkä torso
  • liian isot kainalot (??)

Trendeillä on myös suuri vaikutus vaatteiden mitoitukseen. Skinny jeans-malliset housut on hyvä esimerkki. Ne leikataan erittäin tyköistuviksi ja yleensä suoriksi tai kapeneviksi nilkkaa kohden. Näihin ei kovin moni luikertelisi jos ne tehtäisiin paksusta farkkukankaasta joka ei veny joka suuntaan. Lisäksi kyseinen vaatekappale ihannoi trendiä jota tässä kohtaa kutsun syömäpuikoiksi – tavoite siis että polvi ja muu jalka on samaa leveyttä(scootch over thigh gap there is a new kid in town!). Lähtökohtaisesti tämä on itselleni mahdoton tavoite saavuttaa, mutta suositut kauppaketjut ovat sitä mieltä että nämä housut on silti just mulle sopivat. Useammassa farkkuliikkeessä myyjät jopa tyrkyttävät aivan liian pieniä kokoja koska – “Nähän siis venyy”. Aijaa. Siinä sitten kopissa 180€ farkut polvissa** mietin et onko mulla nyt kaikki ihan kotona.

Muuten, itse antaisin vinkkinä itse asiassa ostamaan nämä skinny-farkut kokoa isompina kuin muuten ehkä ostaisit, mukavuus lisääntyy mutta istuvuudessa väitän että eroa ei huomaa. Kaikkea ei sillä kauaskuulutetulla stretchillä kuitenkaan korvata. Eikä farkkujen tarkoitus ole toimia kompressiosukkien tavoin. Tosin monet valmistajathan lisäävät farkkuihinsa materiaaleja kuten lycraa tai spandexia joilla tämä joustavuus voidaan saavuttaa. Samoja materiaaleja mitä laajasti löydetään muotoilevista alusvaatteista, tai niistä mainituista sukista. Ehkä tämä onkin valtava salaliitto laajentaa muotoilevien alusvaatteiden markkinoita.

Toinen tapaus oli kun kattelin todella hyvän oloisia farkkuja pöydältä, kunnes ystävällinen kaupantäti tuli pelastamaan minut häpeältä sanomalla “Ne on noi meidän miesten mallit”, ja talutti minut hyllyyn jossa ei ollut kun näitä superstretch skinny-malleja. Siis mikä vika olisi että olisin saanut hieman armeliaammat ja kestävämmät farkut? Btw, kyllä niitä miestenfarkkujakin saa melko kapeina. Tämä myyjä vaan meinas että olin erehtynyt hyllystä. Yritin selittää että haluaisin oikeastaan supertrendikkäät mutsifarkut, niin myyjä näytti kokevan ihan aidon shokin. Eli mutsifarkkujen etsintä jatkuu.

Kokemus näistä sovitustilanteista ja myyjistä on ihan hulluuden partaalla ja saa minut epäilemään kaikkea ja kerran vuodessa kyläilevän tädin kaltaista itsetuntoani. Tykkään siis shopata yksin. Historiassani kun on vielä todella vääristynyt kuva omasta kehostani jotka nyt ei rehellisesti kaikki edes ole vain historiaa. Haluaisin ostaa kaupasta vaatteita joita haluan myös käyttää, ja jos se tarkoittaa sitä että haluan ostaa farkut miesten hyllyltä niin antakaa mun jumalauta tehdä se!

*Pituus ja leveys, en puhu nyt mistään lihavuusepidemiasta.
**Housukokoni riippuen kaupasta huitelee 38-44 välillä