Tiia myy

Tammikuun muotipuhdistus

Ilman sen kummempia puheita: Kaivoin pussukkani kaapista johon olin kerännyt vaatteita ja nyt niiden on aika jatkaa matkaa.

Aika tarkalleen vuosi sitten tein tämän myyntiprosessin ensimmäistä kertaa. Ja nyt on taas sopiva aika. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna tavaraa on puolet vähemmän. Pidän tätä hyvänä suuntana, että kaappeihin ei ole päätynyt niin montaa virhe-ostosta kuin ennen ja olen saanut konkreettista muutosta aikaan ostelussani.

Ennen tapani oli lahjoittaa vaatteet hyväntekeväisyyteen, eli tunkea ne mustiin muovipusseihin ja pudottaa laatikon syövereihin. Tai halukkaille ystäville, ilman muovipussia. Nykyään näen miksi asiaa ei kannata hoitaa tällä tavalla, ainakaan yksinomaan.

Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen kuulostaa hyvältä, ja sen ympärille rakennetaan hattarainen hyvänolon leima. Todellisuus on kuitenkin paljon karumpi. Nykyisellään vaatelahjoitukset ovat vain järjestöille liikaa. Liikaa tavaraa, liian huonolaatuista, ja sen käsittely on liian kallista järjetöille. Tavaran muuttaminen rahaksi vie liikaa resursseja. Kaiken tämän johdosta suuri osa vaatelahjoituksista päätyy suoraan paaleihin jotka kuljetetaan kehitysmaihin, jossa ne joutuvat kaatopaikoille, tai massiivisille jälleenmyyntitoreille jossa second hand- paalit ovat valtava markkina.

Vaatteista on muutenkin muodostunut todella saastuttava ala, ja samalla kun volyymi on kasvanut, myös poisheitettyjen vaatteiden määrä on kasvanut.

Jos nyt kuitenkin haluat lahjoittaa, valitse jokin paikallinen yhdistys tai järjestö. Vie vaatteet heille itse tai järjestä kuljetus, puhtaina ja käyttökelpoisina. Varmista mitä he ottavat vastaan ja mitä eivät, kaikki eivät edes ota enää vaatteita vastaan, koska se ei kannata.

Lähellä olevia lahjoituksen vastaanottajia kannattaa etsiä. Itse suosin esim. FidaaHopea, Punaisen Ristin Konttia, tai Recciä.

Ystäville lahjoittaminen on hyvä valinta ainoastaan silloin kun ystävä aloittaa itse keskustelun jostain vaatteestasi. Tai järjestät jonkin sortin vaihtobileet. Omien vaatteiden tyrkyttäminen muille vaan ei toimi, ja siirrät vain vaatteen kaapista toiseen sen sijaan että vaate pääsisi uudestaan käyttöön.

Muistathan vielä että vaatteita ei saa heittää kaatopaikalle. Jos vaatteet eivät enää kelpaa mihinkään niin ne heitetään polttokelpoiseen. Ja muut kodintekstiilit kuten lakanat ja pyyhkeet ovat oivallisia eläinsuojille kunhan ne ovat puhtaat.

Itse en suosi vaatekauppoihin ilmestyneitä kierrätyslaatikoita. Kaupat maksavat näistä laatikoista kolmannelle osapuolelle, jolle kierrätysvaatteet ovat isoa bisnestä jonka motiivit eivät ole kierrätyksessä, vaan iso osa näistä päätyy kaatopaikoille kehitysmaihin. Toiseksi, myymälä haluaa ehdottomasti käyttää hyväkseen tätä hyvänolon tunnetta jonka saat kun koet tekeväsi jotain hyvää(kuten lahjoitus). H&M jakoi ennen lahjoittajille alennuskuponkeja myymälöihinsä jos toit lahjoituksen. Mietitääns hetkonen…eli vaateketju joka tuottaa hyvän osuuden tästä lumpusta haluaa välittömästi että ostat lisää vaatteita, mielellään juuri heiltä toki. Ja siis jostainhan sinun pitää ostaa uusia kun just heitit noin paljon ulos? no ei. Jälleen kannattaa pysähtyä miettimään onko myyjän paras sinun paras.

Hei jos rullasit tänne asti, kiitän, täällä on omat myytäväni vähänkäytetty.fi:ssä.

Vielä muutama kuva puhdistuksen tuloksista, ja syistä miksi ne tänne päätyivät.

  • Zara kääntöbomber, koska se oli joskus trendikäs vaikka ei koskaan omaan makuun.
  • Nümph veikeä kauluspaita, mutta en pidä istuvasta mallista.
  • Midihame farkkua ja printtiä, hätäinen matkaostos jota ei sitten koskaan käyttänyt.
  • Second Hand ostos, paketin saapuessa huomasin että koko on aivan eri kuin merkattu, mutta en jaksanut palauttaa
  • Pitkänmallinen liituraitajakku, jota en koskaan käytä koska on mieluisampi bleiseri kaapissa.
  • Aknen Jensen kopsut, joilla ei sitten koskaan tullut kopsuteltua. Trendi, mutta ei omaan makuun enää.
  • Perus farkut, joita voi olla liian monta paria. Eli en tarvitse neljättä paria.
  • Hokusain Aalto inspiroi tätä kaulusta joka on ihana, mutta en ole käyttänyt vuosiin!

Se mikä myymisessä on puhdistavaa, piilee siinä että kuvatessa sitä tosiaan miettii mitä sillä vaatteella on tehnyt, mitä se edusti, ja miksi se on jäänyt käyttämättä. Huolehtii ne viimeiselle matkalleen pyykäten, silittäen ja korjaten roikkuvia nappeja jotta olisivat parhaillaan kun ne seuraavaan paikkaan päätyvät.

Kokee vastuuta tavaroistaan ihan toisella, arvostavammalla tavalla kun niiden tietää päätyvän jonkun muun käsiin.

Tiia myy

Nyt Tiia myös myy!

Uusi vuosi lähti käyntiin vaatekaapin tyhjennyksellä. Siis tyhjennys oli jo suoritettu ajat sitten, mutta mitä ihminen sitten tekee niillä asioilla mitä ei enää halua kaappiinsa? Siihen onkin oikeasti vaihtoehtoja. Itse lähdin prosessiin myymällä ylilmääräistä!

Listaus myytävistä vaatteista löytyy nyt vähänkäytetty.fi:stä!

Viime vuosi oli hieno vuosi monessa asiassa. Jokin vuoden mittaan naksahti myös tyylini suhteen. Ei vain pinnan tasolla, vaan syvemmällä. Paitsi että sain lähes pakkomielteen luonnollisiin materiaaleihin, ymmärrän nykyään paremmin materiaalin vaikutuksen vaatteen elinkaareen.

Lisäksi raju tarve vähentää vaatteiden puhdasta määrää painoi mieltä. Ihan noin mainitakseni, ensimmäinen listaukseni vähänkäytetty.fi:n oli 19kg! Ihan hirmuinen määrä tavaraa nurkista…ja se oli vasta alkua!

Minimalismin virettä on siis vahvasti ilmassa tälle vuodelle. Kategorioittain tyhjentäminen tuntuu itselle helpommalta vaihtoehdolta. Myös omaan tahtiin eteneminen on tärkeää, turhautuessa alkaa vaan viskellä tavaroita roskiin ilman mitään mieltä. Ja silloin ei enää arvosta tavaroitaan, tai edes ajattele että niillä voi olla toinen elämä. Uskoisin että suurin osa pystyy heittelemään tavaroita ajatellen että ne ovat roskaa.

Olisiko jokin muu ajatus paikallaan? Ajattele vaikka että harva tavara päätyy elämääsi ilmaiseksi. Tai että harvoin se päätyy käsiisi ilman syytä. Joskus käyttämättä jäänyt tavara edustaa jotain muuta. Itsellä varsinkin vaatteet saavat joskus ajattelemaan kaupassa että jokin kaunis vaate saisi oman sisäisen maailman jotenkin muuttumaan.

Sitä laittaa tavaroilleen ja vaatteilleen niin kovat paineet toteuttaa dialogia muiden ihmisten kanssa, kertoa jotain itsestään puhumatta. Vaatteen ja muunkin huolella valitun omaisuutesi pitää puhutella sinua. Olisiko minimalismin tarkoitus hiukan hiljentää melua? Myös ajatus että vähemmällä tavaralla jokainen yksittäinen tavara saa suuremman merkityksen kiehtoo.

Ehkä keskitymme tässä kohtaa vaatteisiin, palataan muihin kategorioihin myöhemmin 🙂

Ja jos satuit vilkaisemaan vähänkäytetty.fi listaustani, kiitos siitä!