Kuukausien ajan olen tilannut melkoiset määrät vaatteita ja kenkiä, ja lähettänyt suurimman osan takaisin. Onneksi. Mutta!

Kuka tämä nainen on joka tilailee kotiini mitä ihmeellisimpiä vaatteita? Kootkin on mitä sattuu välillä… Muutama esimerkki mitä on viime aikoina saapunut kynnykselle:

• 4x “jumppahousuja
• 4x kenkiä, mustia, harmaita
• 2x käsilaukku
• 6x alaosia, housuja lähinnä
• 9x yläosia
• takki
• 4x mekkoja

Se on joku, joka samanaikaisesti olen minä, ja en ole minä. Kuvitelma tulevaisuuden minusta? Joku keneksi haluan tulla? Fake it till you make it vai? Samalla koko hommassa on deja vun makua, ja se maistuu happamalta. Ostelun kanssa on ennenkin painittu enkä enää muista kuinka se lopetetaan.

Sentään iskee sen verran katumus että suurimman osan lähetän takaisin, mutta ei se kuulu luontooni tilata vaan huvikseen. Näen että palauttamisessa on kuitenkin oma vaivansa, mutta ei suinkaan riittävä rankaisu turhasta tilailusta.

Kauppojen tarkoitus on toki vähentää kitkaa, eli madaltaa kynnystäni tilata mahdollisimman alas. Mutta ei se ole kaupankaan syy jos minulla vaan on niin heikko itsehillintä. Ja sekin harmittaa! Miten lisätä itsehillintää?

Samaan aikaan haluaisin tuottaa paljon enemmän sisältöä liittyen stailaamiseen, muotiin, kertoa kokemuksistani kaupoissa ja pohtia asioita myös hyvin kriittisellä silmällä. Miten ensituntumalta näin vastakkaiset tavoitteet voi yhdistää?

Photo by Artificial Photography on Unsplash